Catherine Pozzi Knihy
13. júl 1882 – 3. december 1934
Catherine Pozzi, vyrastajúca v aristokratickom a buržoaznom prostredí, sa od mladosti venovala hudbe a písaniu denníka. Vplyv jej priateľov z umeleckých a literárnych kruhov a najmä denník Marie Bashkirtseffovej ju inšpirovali k intenzívnemu písaniu. Napriek dlhodobým zdravotným problémom sa venovala štúdiu histórie, filozofie a vedy. Jej búrlivý vzťah s Paulom Valérym a následná izolácia prehĺbili jej vnútorný svet, ktorý sa odráža v jej diele.
Yläluokkainen Agnès elää 1920-luvun Pariisissa menestyneiden, lahjakkaiden ja näkemyksissään varmojen ihmisten ympäröimänä. Hän havahtuu olevansa aikuisikää lähestyessään itse vielä kaikin puolin keskeneräinen ja kelpaamaton. Agnès tarvitsee elämäänsä muutoksen ja käynnistää itsekasvatusprojektin, jonka tavoitteena on kehittyä tulevan rakastetun arvoiseksi. Samalla hän aloittaa kirjeenvaihdon tuon vielä tuntemattoman kanssa. Kirjoittamalla Agnès tutkii itseään, pohtii uskomuksiaan ja rakentaa maailmakuvaansa. Ja ehkä lopulta kelpaa, mutta kenelle? Ranskalainen kirjailija Catherine Pozzi (1882-1934) kuvaa Agnès-novellissa pitkälti omaa elämäänsä ja kasvuaan. Tähän oman identiteetin etsimiseen, pyrkimykseen kasvaa täydeksi itsekseen ja tarpeeseen kelvata on helppo samaistua. Novelli on itseironinen mutta myös itsetietoinen: se esittelee kuin ohimennen kirjailijan poikkeuksellisen laajaa lukeneisuutta ja eri tieteenalojen syvällistä tuntemusta. Muodoltaan novelli on tiivis, jokainen sana on tärkeä ja paljon on rivien välissä; sisällöltään se on rikas ja avaa monia kiehtovia maailmoita nykylukijalle. Agnès on Catherine Pozzin ensimmäinen suomennettu teos. Tätä ennen se on ilmestynyt käännettynä vain saksaksi ja espanjaksi.
„Im Juni 1920 lernt Catherine Pozzi Paul Valéry kennen. Er ist seit zwanzig Jahren verheiratet und hat drei Kinder. Es beginnen acht Jahre einer notgedrungen heimlichen, aber jeden Tag erneuerten und wieder in Frage gestellten Beziehung; acht Jahre der abgenötigten und unhaltbaren Versprechen; Pozzi und Valéry erleiden »den Tod und die Leidenschaft« ihrer Liebe; aber auch acht Jahre der gemeinsamen Arbeit, Lektüre und Forschung; acht Jahre eines intellektuellen und philosophischen Zwiegesprächs unter Gleichen.“
